kipinöiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kipinöiminen (38)
- teonnimi verbistä kipinöidä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kipinöiminen | kipinöimiset |
| genetiivi | kipinöimisen | kipinöimisten kipinöimisien |
| partitiivi | kipinöimistä | kipinöimisiä |
| akkusatiivi | kipinöiminen; kipinöimisen |
kipinöimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kipinöimisessä | kipinöimisissä |
| elatiivi | kipinöimisestä | kipinöimisistä |
| illatiivi | kipinöimiseen | kipinöimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kipinöimisellä | kipinöimisillä |
| ablatiivi | kipinöimiseltä | kipinöimisiltä |
| allatiivi | kipinöimiselle | kipinöimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kipinöimisenä (kipinöimisnä) |
kipinöimisinä |
| translatiivi | kipinöimiseksi | kipinöimisiksi |
| abessiivi | kipinöimisettä | kipinöimisittä |
| instruktiivi | – | kipinöimisin |
| komitatiivi | – | kipinöimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kipinöimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kipinöimis- | |