kipakkuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kipakkuus (40)
- se, että on kipakka
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkipɑkːuːs/
- tavutus: ki‧pak‧kuus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kipakkuus | kipakkuudet |
genetiivi | kipakkuuden | kipakkuuksien |
partitiivi | kipakkuutta | kipakkuuksia |
akkusatiivi | kipakkuus; kipakkuuden |
kipakkuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kipakkuudessa | kipakkuuksissa |
elatiivi | kipakkuudesta | kipakkuuksista |
illatiivi | kipakkuuteen | kipakkuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kipakkuudella | kipakkuuksilla |
ablatiivi | kipakkuudelta | kipakkuuksilta |
allatiivi | kipakkuudelle | kipakkuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kipakkuutena | kipakkuuksina |
translatiivi | kipakkuudeksi | kipakkuuksiksi |
abessiivi | kipakkuudetta | kipakkuuksitta |
instruktiivi | – | kipakkuuksin |
komitatiivi | – | kipakkuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kipakkuude- | |
vahva vartalo | kipakkuute- | |
konsonantti- vartalo |
kipakkuut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan kipakka vartalosta kipakk- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on kipakka
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kipakkuus Kielitoimiston sanakirjassa