kipakkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kipakkuus (40)

  1. se, että on kipakka

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkipɑkːuːs/
  • tavutus: ki‧pak‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kipakkuus kipakkuudet
genetiivi kipakkuuden kipakkuuksien
partitiivi kipakkuutta kipakkuuksia
akkusatiivi kipakkuus;
kipakkuuden
kipakkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kipakkuudessa kipakkuuksissa
elatiivi kipakkuudesta kipakkuuksista
illatiivi kipakkuuteen kipakkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kipakkuudella kipakkuuksilla
ablatiivi kipakkuudelta kipakkuuksilta
allatiivi kipakkuudelle kipakkuuksille
muut sijamuodot
essiivi kipakkuutena kipakkuuksina
translatiivi kipakkuudeksi kipakkuuksiksi
abessiivi kipakkuudetta kipakkuuksitta
instruktiivi kipakkuuksin
komitatiivi kipakkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kipakkuude-
vahva vartalo kipakkuute-
konsonantti-
vartalo
kipakkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan kipakka vartalosta kipakk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]