kinkki
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (puhekieltä, halventava) kiinalainen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kinkki | kinkit |
| genetiivi | kinkin | kinkkien (kinkkein) |
| partitiivi | kinkkiä | kinkkejä |
| akkusatiivi | kinkki; kinkin |
kinkit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kinkissä | kinkeissä |
| elatiivi | kinkistä | kinkeistä |
| illatiivi | kinkkiin | kinkkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kinkillä | kinkeillä |
| ablatiivi | kinkiltä | kinkeiltä |
| allatiivi | kinkille | kinkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kinkkinä | kinkkeinä |
| translatiivi | kinkiksi | kinkeiksi |
| abessiivi | kinkittä | kinkeittä |
| instruktiivi | – | kinkein |
| komitatiivi | – | kinkkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kinki- | |
| vahva vartalo | kinkki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. kiinalainen
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: ?kinkkinen