kinkerit

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kinkerit (monikollinen)

  1. seurakunnan pitämä kristillisen opin kuulustelu- ja opetustilaisuus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkiŋkerit̪/, [ˈk̟iŋk̟e̞ˌrit̪]
  • tavutus: kin‧ke‧rit

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kinkerit
genetiivi kinkerien
kinkereiden
kinkereitten
partitiivi kinkereitä
kinkerejä
akkusatiivi –;
kinkerit
sisäpaikallissijat
inessiivi kinkereissä
elatiivi kinkereistä
illatiivi kinkereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kinkereillä
ablatiivi kinkereiltä
allatiivi kinkereille
muut sijamuodot
essiivi kinkereinä
translatiivi kinkereiksi
abessiivi kinkereittä
instruktiivi kinkerein
komitatiivi kinkereine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kinkeri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]