kimppa
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (puhekieltä) joukko, yhteis-
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkimpːɑ/
- tavutus: kimp‧pa
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kimppa | kimpat |
genetiivi | kimpan | kimppojen (kimppain) |
partitiivi | kimppaa | kimppoja |
akkusatiivi | kimppa; kimpan |
kimpat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kimpassa | kimpoissa |
elatiivi | kimpasta | kimpoista |
illatiivi | kimppaan | kimppoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kimpalla | kimpoilla |
ablatiivi | kimpalta | kimpoilta |
allatiivi | kimpalle | kimpoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kimppana | kimppoina |
translatiivi | kimpaksi | kimpoiksi |
abessiivi | kimpatta | kimpoitta |
instruktiivi | – | kimpoin |
komitatiivi | – | kimppoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kimpa- | |
vahva vartalo | kimppa- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kimppa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-B