kimmottanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kimmottanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kimmottaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kimmottanut | kimmottaneet |
| genetiivi | kimmottaneen | kimmottaneiden kimmottaneitten |
| partitiivi | kimmottanutta | kimmottaneita |
| akkusatiivi | kimmottanut; kimmottaneen | kimmottaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kimmottaneessa | kimmottaneissa |
| elatiivi | kimmottaneesta | kimmottaneista |
| illatiivi | kimmottaneeseen | kimmottaneisiin kimmottaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kimmottaneella | kimmottaneilla |
| ablatiivi | kimmottaneelta | kimmottaneilta |
| allatiivi | kimmottaneelle | kimmottaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kimmottaneena | kimmottaneina |
| translatiivi | kimmottaneeksi | kimmottaneiksi |
| abessiivi | kimmottaneetta | kimmottaneitta |
| instruktiivi | – | kimmottanein |
| komitatiivi | – | kimmottaneine |