kimmeltänyt
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kimmeltänyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kimmeltää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kimmeltänyt | kimmeltäneet |
| genetiivi | kimmeltäneen | kimmeltäneiden kimmeltäneitten |
| partitiivi | kimmeltänyttä | kimmeltäneitä |
| akkusatiivi | kimmeltänyt; kimmeltäneen | kimmeltäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kimmeltäneessä | kimmeltäneissä |
| elatiivi | kimmeltäneestä | kimmeltäneistä |
| illatiivi | kimmeltäneeseen | kimmeltäneisiin kimmeltäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kimmeltäneellä | kimmeltäneillä |
| ablatiivi | kimmeltäneeltä | kimmeltäneiltä |
| allatiivi | kimmeltäneelle | kimmeltäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kimmeltäneenä | kimmeltäneinä |
| translatiivi | kimmeltäneeksi | kimmeltäneiksi |
| abessiivi | kimmeltäneettä | kimmeltäneittä |
| instruktiivi | – | kimmeltänein |
| komitatiivi | – | kimmeltäneine |