kimakkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kimakkuus (40)

  1. se, että on kimakka

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkimɑkːuːs/
  • tavutus: ki‧mak‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kimakkuus kimakkuudet
genetiivi kimakkuuden kimakkuuksien
partitiivi kimakkuutta kimakkuuksia
akkusatiivi kimakkuus;
kimakkuuden
kimakkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kimakkuudessa kimakkuuksissa
elatiivi kimakkuudesta kimakkuuksista
illatiivi kimakkuuteen kimakkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kimakkuudella kimakkuuksilla
ablatiivi kimakkuudelta kimakkuuksilta
allatiivi kimakkuudelle kimakkuuksille
muut sijamuodot
essiivi kimakkuutena kimakkuuksina
translatiivi kimakkuudeksi kimakkuuksiksi
abessiivi kimakkuudetta kimakkuuksitta
instruktiivi kimakkuuksin
komitatiivi kimakkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kimakkuude-
vahva vartalo kimakkuute-
konsonantti-
vartalo
kimakkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan kimakka vartalosta kimakk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]