kiltaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kiltaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä killata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiltaava | kiltaavat |
| genetiivi | kiltaavan | kiltaavien (kiltaavain) |
| partitiivi | kiltaavaa | kiltaavia |
| akkusatiivi | kiltaava; kiltaavan | kiltaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiltaavassa | kiltaavissa |
| elatiivi | kiltaavasta | kiltaavista |
| illatiivi | kiltaavaan | kiltaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiltaavalla | kiltaavilla |
| ablatiivi | kiltaavalta | kiltaavilta |
| allatiivi | kiltaavalle | kiltaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiltaavana | kiltaavina |
| translatiivi | kiltaavaksi | kiltaaviksi |
| abessiivi | kiltaavatta | kiltaavitta |
| instruktiivi | – | kiltaavin |
| komitatiivi | – | kiltaavine |