Siirry sisältöön

kilpa

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kilpa (9-E) (monikko kilvat)

  1. sama kuin kilpailu
    Juostaan kilpaa!
    Tärkeintä ei ole voitto, vaan jalo kilpa.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkilpɑ/
  • tavutus: kil‧pa

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kilpa kilvat
genetiivi kilvan kilpojen
(kilpain)
partitiivi kilpaa kilpoja
akkusatiivi kilpa;
kilvan
kilvat
sisäpaikallissijat
inessiivi kilvassa kilvoissa
elatiivi kilvasta kilvoista
illatiivi kilpaan kilpoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kilvalla kilvoilla
ablatiivi kilvalta kilvoilta
allatiivi kilvalle kilvoille
muut sijamuodot
essiivi kilpana kilpoina
translatiivi kilvaksi kilvoiksi
abessiivi kilvatta kilvoitta
instruktiivi kilvoin
komitatiivi kilpoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kilva-
vahva vartalo kilpa-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Alkuperä tuntematon. Sanan muotoja on lainattu suomesta karjalaan ja viroon sekä saamelaisiin kieliin.[1][2]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

kilpa-ammunta, kilpa-auto, kilpahakija, kilpahevonen, kilpajuoksu, kilpakenttä, kilpakone, kilpakosija, kilpakumppani, kilpakärryt, kilpakävely, kilpalatu, kilpalaulanta, kilpapurjehdus, kilparata, kilparatsu, kilpasoutu, kilpasuksi, kilpasuoritus, kilpatanssi, kilpatehtävä, kilpatoveri, kilpauimari, kilpauinti, kilpaurheilu, kilpavarustelu, kilpaveikko, kilpavene, kilpaväline

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kilpa Kielitoimiston sanakirjassa
  • kilpa Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 502 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja 1 AK. 2. painos. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2001. ISBN 951-717-692-9, ISSN 0355-1768. Hakusana kilpa.
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana kilpailu.