killitteleminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]killitteleminen (38)
- teonnimi verbistä killitellä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | killitteleminen | killittelemiset |
| genetiivi | killittelemisen | killittelemisten killittelemisien |
| partitiivi | killittelemistä | killittelemisiä |
| akkusatiivi | killitteleminen; killittelemisen |
killittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | killittelemisessä | killittelemisissä |
| elatiivi | killittelemisestä | killittelemisistä |
| illatiivi | killittelemiseen | killittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | killittelemisellä | killittelemisillä |
| ablatiivi | killittelemiseltä | killittelemisiltä |
| allatiivi | killittelemiselle | killittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | killittelemisenä (killittelemisnä) |
killittelemisinä |
| translatiivi | killittelemiseksi | killittelemisiksi |
| abessiivi | killittelemisettä | killittelemisittä |
| instruktiivi | – | killittelemisin |
| komitatiivi | – | killittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | killittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
killittelemis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi killitellä + johdin -minen