kiljuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kiljuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kiljua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiljuva | kiljuvat |
| genetiivi | kiljuvan | kiljuvien (kiljuvain) |
| partitiivi | kiljuvaa | kiljuvia |
| akkusatiivi | kiljuva; kiljuvan | kiljuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiljuvassa | kiljuvissa |
| elatiivi | kiljuvasta | kiljuvista |
| illatiivi | kiljuvaan | kiljuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiljuvalla | kiljuvilla |
| ablatiivi | kiljuvalta | kiljuvilta |
| allatiivi | kiljuvalle | kiljuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiljuvana | kiljuvina |
| translatiivi | kiljuvaksi | kiljuviksi |
| abessiivi | kiljuvatta | kiljuvitta |
| instruktiivi | – | kiljuvin |
| komitatiivi | – | kiljuvine |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kiljuva Kielitoimiston sanakirjassa