kilistäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kilistäminen (38)
- teonnimi verbistä kilistää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kilistäminen | kilistämiset |
| genetiivi | kilistämisen | kilistämisten kilistämisien |
| partitiivi | kilistämistä | kilistämisiä |
| akkusatiivi | kilistäminen; kilistämisen |
kilistämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kilistämisessä | kilistämisissä |
| elatiivi | kilistämisestä | kilistämisistä |
| illatiivi | kilistämiseen | kilistämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kilistämisellä | kilistämisillä |
| ablatiivi | kilistämiseltä | kilistämisiltä |
| allatiivi | kilistämiselle | kilistämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kilistämisenä (kilistämisnä) |
kilistämisinä |
| translatiivi | kilistämiseksi | kilistämisiksi |
| abessiivi | kilistämisettä | kilistämisittä |
| instruktiivi | – | kilistämisin |
| komitatiivi | – | kilistämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kilistämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kilistämis- | |