kiivailu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiivailu (2)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkiːʋɑi̯lu/
- tavutus: kii‧vai‧lu
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiivailu | kiivailut |
genetiivi | kiivailun | kiivailujen kiivailuiden kiivailuitten |
partitiivi | kiivailua | kiivailuita kiivailuja |
akkusatiivi | kiivailu; kiivailun |
kiivailut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiivailussa | kiivailuissa |
elatiivi | kiivailusta | kiivailuista |
illatiivi | kiivailuun | kiivailuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiivailulla | kiivailuilla |
ablatiivi | kiivailulta | kiivailuilta |
allatiivi | kiivailulle | kiivailuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiivailuna | kiivailuina |
translatiivi | kiivailuksi | kiivailuiksi |
abessiivi | kiivailutta | kiivailuitta |
instruktiivi | – | kiivailuin |
komitatiivi | – | kiivailuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiivailu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. kiivaileminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kiivailu Kielitoimiston sanakirjassa