kiivailu

Suomi

Substantiivi

kiivailu (2)

kiivaileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkiːʋɑi̯lu/
tavutus: kii‧vai‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiivailu	kiivailut
genetiivi	kiivailun	kiivailujen kiivailuiden kiivailuitten
partitiivi	kiivailua	kiivailuita kiivailuja
akkusatiivi	kiivailu; kiivailun	kiivailut
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiivailussa	kiivailuissa
elatiivi	kiivailusta	kiivailuista
illatiivi	kiivailuun	kiivailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiivailulla	kiivailuilla
ablatiivi	kiivailulta	kiivailuilta
allatiivi	kiivailulle	kiivailuille
muut sijamuodot
essiivi	kiivailuna	kiivailuina
translatiivi	kiivailuksi	kiivailuiksi
abessiivi	kiivailutta	kiivailuitta
instruktiivi	–	kiivailuin
komitatiivi	–	kiivailuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kiivailu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi kiivailla (vokaalivartalo kiivaile-) + johdin -u

Käännökset

1. kiivaileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kiivailu Kielitoimiston sanakirjassa