kiivailija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiivailija (12)
- henkilö, joka kiivailee
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkiːʋɑi̯ˌlijɑ/
- tavutus: kii‧vai‧li‧ja
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiivailija | kiivailijat |
genetiivi | kiivailijan | kiivailijoiden kiivailijoitten (kiivailijain) |
partitiivi | kiivailijaa | kiivailijoita |
akkusatiivi | kiivailija; kiivailijan |
kiivailijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiivailijassa | kiivailijoissa |
elatiivi | kiivailijasta | kiivailijoista |
illatiivi | kiivailijaan | kiivailijoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiivailijalla | kiivailijoilla |
ablatiivi | kiivailijalta | kiivailijoilta |
allatiivi | kiivailijalle | kiivailijoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiivailijana | kiivailijoina |
translatiivi | kiivailijaksi | kiivailijoiksi |
abessiivi | kiivailijatta | kiivailijoitta |
instruktiivi | – | kiivailijoin |
komitatiivi | – | kiivailijoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiivailija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka kiivailee
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kiivailija Kielitoimiston sanakirjassa