kiivailija
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kiivailija (12)
- henkilö, joka kiivailee
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkiːʋɑi̯ˌlijɑ/
- tavutus: kii‧vai‧li‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiivailija | kiivailijat |
| genetiivi | kiivailijan | kiivailijoiden kiivailijoitten (kiivailijain) |
| partitiivi | kiivailijaa | kiivailijoita |
| akkusatiivi | kiivailija; kiivailijan |
kiivailijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiivailijassa | kiivailijoissa |
| elatiivi | kiivailijasta | kiivailijoista |
| illatiivi | kiivailijaan | kiivailijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiivailijalla | kiivailijoilla |
| ablatiivi | kiivailijalta | kiivailijoilta |
| allatiivi | kiivailijalle | kiivailijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiivailijana | kiivailijoina |
| translatiivi | kiivailijaksi | kiivailijoiksi |
| abessiivi | kiivailijatta | kiivailijoitta |
| instruktiivi | – | kiivailijoin |
| komitatiivi | – | kiivailijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiivailija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka kiivailee
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kiivailija Kielitoimiston sanakirjassa