kiitäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiitäminen (38)
- teonnimi verbistä kiitää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiitäminen | kiitämiset |
| genetiivi | kiitämisen | kiitämisten kiitämisien |
| partitiivi | kiitämistä | kiitämisiä |
| akkusatiivi | kiitäminen; kiitämisen |
kiitämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiitämisessä | kiitämisissä |
| elatiivi | kiitämisestä | kiitämisistä |
| illatiivi | kiitämiseen | kiitämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiitämisellä | kiitämisillä |
| ablatiivi | kiitämiseltä | kiitämisiltä |
| allatiivi | kiitämiselle | kiitämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiitämisenä (kiitämisnä) |
kiitämisinä |
| translatiivi | kiitämiseksi | kiitämisiksi |
| abessiivi | kiitämisettä | kiitämisittä |
| instruktiivi | – | kiitämisin |
| komitatiivi | – | kiitämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiitämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiitämis- | |