kiistävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kiistävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kiistää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiistävä | kiistävät |
| genetiivi | kiistävän | kiistävien (kiistäväin) |
| partitiivi | kiistävää | kiistäviä |
| akkusatiivi | kiistävä; kiistävän | kiistävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiistävässä | kiistävissä |
| elatiivi | kiistävästä | kiistävistä |
| illatiivi | kiistävään | kiistäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiistävällä | kiistävillä |
| ablatiivi | kiistävältä | kiistäviltä |
| allatiivi | kiistävälle | kiistäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiistävänä | kiistävinä |
| translatiivi | kiistäväksi | kiistäviksi |
| abessiivi | kiistävättä | kiistävittä |
| instruktiivi | – | kiistävin |
| komitatiivi | – | kiistävine |