kiistänyt
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kiistänyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kiistää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiistänyt | kiistäneet |
| genetiivi | kiistäneen | kiistäneiden kiistäneitten |
| partitiivi | kiistänyttä | kiistäneitä |
| akkusatiivi | kiistänyt; kiistäneen | kiistäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiistäneessä | kiistäneissä |
| elatiivi | kiistäneestä | kiistäneistä |
| illatiivi | kiistäneeseen | kiistäneisiin kiistäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiistäneellä | kiistäneillä |
| ablatiivi | kiistäneeltä | kiistäneiltä |
| allatiivi | kiistäneelle | kiistäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiistäneenä | kiistäneinä |
| translatiivi | kiistäneeksi | kiistäneiksi |
| abessiivi | kiistäneettä | kiistäneittä |
| instruktiivi | – | kiistänein |
| komitatiivi | – | kiistäneine |