kiiski
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kiiski (7)
- (yleisesti) mikä tahansa kiiskien sukuun kuuluva ahventen laji tai sellaisen yksilö
- (erityisesti) edellisiin kuuluva laji Gymnocephalus cernua (aikaisemmin Gymnocephalus cernuus) tai sen yksilö
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkiːski/
- tavutus: kiis‧ki
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiiski | kiisket |
| genetiivi | kiisken | kiiskien (kiiskein) |
| partitiivi | kiiskeä | kiiskiä |
| akkusatiivi | kiiski; kiisken |
kiisket |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiiskessä | kiiskissä |
| elatiivi | kiiskestä | kiiskistä |
| illatiivi | kiiskeen | kiiskiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiiskellä | kiiskillä |
| ablatiivi | kiiskeltä | kiiskiltä |
| allatiivi | kiiskelle | kiiskille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiiskenä | kiiskinä |
| translatiivi | kiiskeksi | kiiskiksi |
| abessiivi | kiiskettä | kiiskittä |
| instruktiivi | – | kiiskin |
| komitatiivi | – | kiiskine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiiske- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- mahdollisesti laina Itämeren alueella myöhäispronssikaudella puhutusta muinaiskielestä [1]
Käännökset
[muokkaa]1. Gymnocephalus cernuus
|
Idiomit
[muokkaa]- vastarannan kiiski
- asioita innokkaasti vastustava henkilö
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Topias Haikala: Ennen suomea ja saamea Suomen alueella puhuttiin lukuisia kadonneita kieliä — kielitieteilijät ovat löytäneet niistä jäänteitä. Yliopisto-lehti, 21.10.2022. Artikkelin verkkoversio Viitattu 12.11.2022.