kiinnostuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiinnostuminen (38)
- teonnimi verbistä kiinnostua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiinnostuminen | kiinnostumiset |
| genetiivi | kiinnostumisen | kiinnostumisten kiinnostumisien |
| partitiivi | kiinnostumista | kiinnostumisia |
| akkusatiivi | kiinnostuminen; kiinnostumisen |
kiinnostumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiinnostumisessa | kiinnostumisissa |
| elatiivi | kiinnostumisesta | kiinnostumisista |
| illatiivi | kiinnostumiseen | kiinnostumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiinnostumisella | kiinnostumisilla |
| ablatiivi | kiinnostumiselta | kiinnostumisilta |
| allatiivi | kiinnostumiselle | kiinnostumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiinnostumisena (kiinnostumisna) |
kiinnostumisina |
| translatiivi | kiinnostumiseksi | kiinnostumisiksi |
| abessiivi | kiinnostumisetta | kiinnostumisitta |
| instruktiivi | – | kiinnostumisin |
| komitatiivi | – | kiinnostumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiinnostumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiinnostumis- | |