kiiltävyys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiiltävyys (40)

  1. se, että on kiiltävä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkiːlt̪æʋyːs/
  • tavutus: kiil‧tä‧vyys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiiltävyys kiiltävyydet
genetiivi kiiltävyyden kiiltävyyksien
partitiivi kiiltävyyttä kiiltävyyksiä
akkusatiivi kiiltävyys;
kiiltävyyden
kiiltävyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi kiiltävyydessä kiiltävyyksissä
elatiivi kiiltävyydestä kiiltävyyksistä
illatiivi kiiltävyyteen kiiltävyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiiltävyydellä kiiltävyyksillä
ablatiivi kiiltävyydeltä kiiltävyyksiltä
allatiivi kiiltävyydelle kiiltävyyksille
muut sijamuodot
essiivi kiiltävyytenä kiiltävyyksinä
translatiivi kiiltävyydeksi kiiltävyyksiksi
abessiivi kiiltävyydettä kiiltävyyksittä
instruktiivi kiiltävyyksin
komitatiivi kiiltävyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kiiltävyyde-
vahva vartalo kiiltävyyte-
konsonantti-
vartalo
kiiltävyyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan kiiltävä vartalosta kiiltäv- ja suffiksista -yys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]