kiiltänyt
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kiiltänyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kiiltää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiiltänyt | kiiltäneet |
| genetiivi | kiiltäneen | kiiltäneiden kiiltäneitten |
| partitiivi | kiiltänyttä | kiiltäneitä |
| akkusatiivi | kiiltänyt; kiiltäneen | kiiltäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiiltäneessä | kiiltäneissä |
| elatiivi | kiiltäneestä | kiiltäneistä |
| illatiivi | kiiltäneeseen | kiiltäneisiin kiiltäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiiltäneellä | kiiltäneillä |
| ablatiivi | kiiltäneeltä | kiiltäneiltä |
| allatiivi | kiiltäneelle | kiiltäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiiltäneenä | kiiltäneinä |
| translatiivi | kiiltäneeksi | kiiltäneiksi |
| abessiivi | kiiltäneettä | kiiltäneittä |
| instruktiivi | – | kiiltänein |
| komitatiivi | – | kiiltäneine |