kiiltäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiiltäminen (38)
- teonnimi verbistä kiiltää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiiltäminen | kiiltämiset |
| genetiivi | kiiltämisen | kiiltämisten kiiltämisien |
| partitiivi | kiiltämistä | kiiltämisiä |
| akkusatiivi | kiiltäminen; kiiltämisen |
kiiltämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiiltämisessä | kiiltämisissä |
| elatiivi | kiiltämisestä | kiiltämisistä |
| illatiivi | kiiltämiseen | kiiltämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiiltämisellä | kiiltämisillä |
| ablatiivi | kiiltämiseltä | kiiltämisiltä |
| allatiivi | kiiltämiselle | kiiltämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiiltämisenä (kiiltämisnä) |
kiiltämisinä |
| translatiivi | kiiltämiseksi | kiiltämisiksi |
| abessiivi | kiiltämisettä | kiiltämisittä |
| instruktiivi | – | kiiltämisin |
| komitatiivi | – | kiiltämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiiltämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiiltämis- | |