kiillottanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kiillottanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kiillottaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiillottanut | kiillottaneet |
| genetiivi | kiillottaneen | kiillottaneiden kiillottaneitten |
| partitiivi | kiillottanutta | kiillottaneita |
| akkusatiivi | kiillottanut; kiillottaneen | kiillottaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiillottaneessa | kiillottaneissa |
| elatiivi | kiillottaneesta | kiillottaneista |
| illatiivi | kiillottaneeseen | kiillottaneisiin kiillottaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiillottaneella | kiillottaneilla |
| ablatiivi | kiillottaneelta | kiillottaneilta |
| allatiivi | kiillottaneelle | kiillottaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiillottaneena | kiillottaneina |
| translatiivi | kiillottaneeksi | kiillottaneiksi |
| abessiivi | kiillottaneetta | kiillottaneitta |
| instruktiivi | – | kiillottanein |
| komitatiivi | – | kiillottaneine |