kiille

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kiille

Suomi[muokkaa]

Tummaa kiillettä [1] eli biotiittia (musta)

Substantiivi[muokkaa]

kiille (48-I)

Wikipedia
Katso artikkeli Kiille Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. ryhmä silikaatteihin lukeutuvia mineraaleja, joille on yhteistä yksi erittäin etevä lohkosuunta, mistä syystä kiilteet lohkeavat helposti ohuiksi läpikuultaviksi liuskoiksi. Kiilteiden kidejärjestelmä on monokliininen, ja niiden kiteet ovat muodoltaan kuusikulmaisia liuskaryppäitä. Kiilteistä yleisin on biotiitti eli musta kiille, josta tunnetaan myös muunnos nimeltä vermikuliitti
  2. sama kuin hammaskiille
  3. kiiltäväksi tekevä aine, erityisesti huulikiille

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkiːlːeˣ/
  • tavutus: kiil‧le

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiille kiilteet
genetiivi kiilteen kiilteiden
kiilteitten
partitiivi kiillettä kiilteitä
akkusatiivi kiille;
kiilteen
kiilteet
sisäpaikallissijat
inessiivi kiilteessä kiilteissä
elatiivi kiilteestä kiilteistä
illatiivi kiilteeseen kiilteisiin
kiilteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiilteellä kiilteillä
ablatiivi kiilteeltä kiilteiltä
allatiivi kiilteelle kiilteille
muut sijamuodot
essiivi kiilteenä kiilteinä
translatiivi kiilteeksi kiilteiksi
abessiivi kiilteettä kiilteittä
instruktiivi kiiltein
komitatiivi kiilteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiiltee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kiillet-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

silikaattimineraali

Yhdyssanat[muokkaa]

hammaskiille, huulikiille, kiillegneissi, kiilleliuske

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kiille Kielitoimiston sanakirjassa
  • kiille Tieteen termipankissa