kiikuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiikuttaminen (38)
- teonnimi verbistä kiikuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiikuttaminen | kiikuttamiset |
| genetiivi | kiikuttamisen | kiikuttamisten kiikuttamisien |
| partitiivi | kiikuttamista | kiikuttamisia |
| akkusatiivi | kiikuttaminen; kiikuttamisen |
kiikuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiikuttamisessa | kiikuttamisissa |
| elatiivi | kiikuttamisesta | kiikuttamisista |
| illatiivi | kiikuttamiseen | kiikuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiikuttamisella | kiikuttamisilla |
| ablatiivi | kiikuttamiselta | kiikuttamisilta |
| allatiivi | kiikuttamiselle | kiikuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiikuttamisena (kiikuttamisna) |
kiikuttamisina |
| translatiivi | kiikuttamiseksi | kiikuttamisiksi |
| abessiivi | kiikuttamisetta | kiikuttamisitta |
| instruktiivi | – | kiikuttamisin |
| komitatiivi | – | kiikuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiikuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiikuttamis- | |