kiikunta
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkiːkunt̪ɑ/
- tavutus: kii‧kun‧ta
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiikunta | kiikunnat |
| genetiivi | kiikunnan | kiikuntojen (kiikuntain) |
| partitiivi | kiikuntaa | kiikuntoja |
| akkusatiivi | kiikunta; kiikunnan |
kiikunnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiikunnassa | kiikunnoissa |
| elatiivi | kiikunnasta | kiikunnoista |
| illatiivi | kiikuntaan | kiikuntoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiikunnalla | kiikunnoilla |
| ablatiivi | kiikunnalta | kiikunnoilta |
| allatiivi | kiikunnalle | kiikunnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiikuntana | kiikuntoina |
| translatiivi | kiikunnaksi | kiikunnoiksi |
| abessiivi | kiikunnatta | kiikunnoitta |
| instruktiivi | – | kiikunnoin |
| komitatiivi | – | kiikuntoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kiikunna- | |
| vahva vartalo | kiikunta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. kiikkuminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kiikunta Kielitoimiston sanakirjassa