kiikarointi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiikarointi (5-J)

  1. kiikaroiminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkiːkɑˌroi̯nt̪i/
  • tavutus: kii‧ka‧roin‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiikarointi kiikaroinnit
genetiivi kiikaroinnin kiikarointien
(kiikarointein)
partitiivi kiikarointia kiikarointeja
akkusatiivi kiikarointi;
kiikaroinnin
kiikaroinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi kiikaroinnissa kiikaroinneissa
elatiivi kiikaroinnista kiikaroinneista
illatiivi kiikarointiin kiikarointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiikaroinnilla kiikaroinneilla
ablatiivi kiikaroinnilta kiikaroinneilta
allatiivi kiikaroinnille kiikaroinneille
muut sijamuodot
essiivi kiikarointina kiikarointeina
translatiivi kiikaroinniksi kiikaroinneiksi
abessiivi kiikaroinnitta kiikaroinneitta
instruktiivi kiikaroinnein
komitatiivi kiikarointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kiikaroinni-
vahva vartalo kiikarointi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]