kiidättäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiidättäminen (38)
- teonnimi verbistä kiidättää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiidättäminen | kiidättämiset |
| genetiivi | kiidättämisen | kiidättämisten kiidättämisien |
| partitiivi | kiidättämistä | kiidättämisiä |
| akkusatiivi | kiidättäminen; kiidättämisen |
kiidättämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiidättämisessä | kiidättämisissä |
| elatiivi | kiidättämisestä | kiidättämisistä |
| illatiivi | kiidättämiseen | kiidättämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiidättämisellä | kiidättämisillä |
| ablatiivi | kiidättämiseltä | kiidättämisiltä |
| allatiivi | kiidättämiselle | kiidättämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiidättämisenä (kiidättämisnä) |
kiidättämisinä |
| translatiivi | kiidättämiseksi | kiidättämisiksi |
| abessiivi | kiidättämisettä | kiidättämisittä |
| instruktiivi | – | kiidättämisin |
| komitatiivi | – | kiidättämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiidättämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiidättämis- | |