kiho
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kiho (1)
- (puhekieltä) määräävässä asemassa oleva henkilö, pomo
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkiho/
- tavutus: ki‧ho
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiho | kihot |
| genetiivi | kihon | kihojen |
| partitiivi | kihoa | kihoja |
| akkusatiivi | kiho; kihon |
kihot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kihossa | kihoissa |
| elatiivi | kihosta | kihoista |
| illatiivi | kihoon | kihoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiholla | kihoilla |
| ablatiivi | kiholta | kihoilta |
| allatiivi | kiholle | kihoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kihona | kihoina |
| translatiivi | kihoksi | kihoiksi |
| abessiivi | kihotta | kihoitta |
| instruktiivi | – | kihoin |
| komitatiivi | – | kihoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiho- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |