kihelmöinti
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkihelˌmøi̯nt̪i/
- tavutus: ki‧hel‧möin‧ti
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kihelmöinti | kihelmöinnit |
| genetiivi | kihelmöinnin | kihelmöintien (kihelmöintein) |
| partitiivi | kihelmöintiä | kihelmöintejä |
| akkusatiivi | kihelmöinti; kihelmöinnin |
kihelmöinnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kihelmöinnissä | kihelmöinneissä |
| elatiivi | kihelmöinnistä | kihelmöinneistä |
| illatiivi | kihelmöintiin | kihelmöinteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kihelmöinnillä | kihelmöinneillä |
| ablatiivi | kihelmöinniltä | kihelmöinneiltä |
| allatiivi | kihelmöinnille | kihelmöinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kihelmöintinä | kihelmöinteinä |
| translatiivi | kihelmöinniksi | kihelmöinneiksi |
| abessiivi | kihelmöinnittä | kihelmöinneittä |
| instruktiivi | – | kihelmöinnein |
| komitatiivi | – | kihelmöinteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kihelmöinni- | |
| vahva vartalo | kihelmöinti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. kihelmöitseminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kihelmöinti Kielitoimiston sanakirjassa