kihartava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kihartava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kihartaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kihartava | kihartavat |
| genetiivi | kihartavan | kihartavien (kihartavain) |
| partitiivi | kihartavaa | kihartavia |
| akkusatiivi | kihartava; kihartavan | kihartavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kihartavassa | kihartavissa |
| elatiivi | kihartavasta | kihartavista |
| illatiivi | kihartavaan | kihartaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kihartavalla | kihartavilla |
| ablatiivi | kihartavalta | kihartavilta |
| allatiivi | kihartavalle | kihartaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kihartavana | kihartavina |
| translatiivi | kihartavaksi | kihartaviksi |
| abessiivi | kihartavatta | kihartavitta |
| instruktiivi | – | kihartavin |
| komitatiivi | – | kihartavine |