kihartanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kihartanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kihartaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kihartanut | kihartaneet |
| genetiivi | kihartaneen | kihartaneiden kihartaneitten |
| partitiivi | kihartanutta | kihartaneita |
| akkusatiivi | kihartanut; kihartaneen | kihartaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kihartaneessa | kihartaneissa |
| elatiivi | kihartaneesta | kihartaneista |
| illatiivi | kihartaneeseen | kihartaneisiin kihartaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kihartaneella | kihartaneilla |
| ablatiivi | kihartaneelta | kihartaneilta |
| allatiivi | kihartaneelle | kihartaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kihartaneena | kihartaneina |
| translatiivi | kihartaneeksi | kihartaneiksi |
| abessiivi | kihartaneetta | kihartaneitta |
| instruktiivi | – | kihartanein |
| komitatiivi | – | kihartaneine |