kiharrin
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- laite, jolla kiharretaan hiuksia
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkihɑrːin/
- tavutus: ki‧har‧rin
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiharrin | kihartimet |
| genetiivi | kihartimen | kihartimien kiharrinten |
| partitiivi | kiharrinta | kihartimia |
| akkusatiivi | kiharrin; kihartimen |
kihartimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kihartimessa | kihartimissa |
| elatiivi | kihartimesta | kihartimista |
| illatiivi | kihartimeen | kihartimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kihartimella | kihartimilla |
| ablatiivi | kihartimelta | kihartimilta |
| allatiivi | kihartimelle | kihartimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kihartimena (kiharrinna) |
kihartimina |
| translatiivi | kihartimeksi | kihartimiksi |
| abessiivi | kihartimetta | kihartimitta |
| instruktiivi | – | kihartimin |
| komitatiivi | – | kihartimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kihartime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiharrin- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä kihartaa (kiharr- + -in)
Käännökset[muokkaa]
1. laite, jolla kiharretaan hiuksia
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
harjakiharrin, hiustenkiharrin, höyrykiharrin, ilmakiharrin, katalyyttikiharrin, kreppikiharrin, lämpökiharrin
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kiharrin Kielitoimiston sanakirjassa