kieltäytyvä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kieltäytyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kieltäytyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kieltäytyvä | kieltäytyvät |
| genetiivi | kieltäytyvän | kieltäytyvien (kieltäytyväin) |
| partitiivi | kieltäytyvää | kieltäytyviä |
| akkusatiivi | kieltäytyvä; kieltäytyvän | kieltäytyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kieltäytyvässä | kieltäytyvissä |
| elatiivi | kieltäytyvästä | kieltäytyvistä |
| illatiivi | kieltäytyvään | kieltäytyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kieltäytyvällä | kieltäytyvillä |
| ablatiivi | kieltäytyvältä | kieltäytyviltä |
| allatiivi | kieltäytyvälle | kieltäytyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kieltäytyvänä | kieltäytyvinä |
| translatiivi | kieltäytyväksi | kieltäytyviksi |
| abessiivi | kieltäytyvättä | kieltäytyvittä |
| instruktiivi | – | kieltäytyvin |
| komitatiivi | – | kieltäytyvine |