kieltävä
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]kieltävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kieltää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kieltävä | kieltävät |
| genetiivi | kieltävän | kieltävien (kieltäväin) |
| partitiivi | kieltävää | kieltäviä |
| akkusatiivi | kieltävä; kieltävän |
kieltävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kieltävässä | kieltävissä |
| elatiivi | kieltävästä | kieltävistä |
| illatiivi | kieltävään | kieltäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kieltävällä | kieltävillä |
| ablatiivi | kieltävältä | kieltäviltä |
| allatiivi | kieltävälle | kieltäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kieltävänä | kieltävinä |
| translatiivi | kieltäväksi | kieltäviksi |
| abessiivi | kieltävättä | kieltävittä |
| instruktiivi | – | kieltävin |
| komitatiivi | – | kieltävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kieltävä- | |
| vahva vartalo | kieltävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kieltävä Kielitoimiston sanakirjassa