kielivä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kielivä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kieliä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kielivä | kielivät |
| genetiivi | kielivän | kielivien (kieliväin) |
| partitiivi | kielivää | kieliviä |
| akkusatiivi | kielivä; kielivän | kielivät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kielivässä | kielivissä |
| elatiivi | kielivästä | kielivistä |
| illatiivi | kielivään | kieliviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kielivällä | kielivillä |
| ablatiivi | kielivältä | kieliviltä |
| allatiivi | kielivälle | kieliville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kielivänä | kielivinä |
| translatiivi | kieliväksi | kieliviksi |
| abessiivi | kielivättä | kielivittä |
| instruktiivi | – | kielivin |
| komitatiivi | – | kielivine |