kielinyt
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kielinyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kieliä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kielinyt | kielineet |
| genetiivi | kielineen | kielineiden kielineitten |
| partitiivi | kielinyttä | kielineitä |
| akkusatiivi | kielinyt; kielineen | kielineet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kielineessä | kielineissä |
| elatiivi | kielineestä | kielineistä |
| illatiivi | kielineeseen | kielineisiin kielineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kielineellä | kielineillä |
| ablatiivi | kielineeltä | kielineiltä |
| allatiivi | kielineelle | kielineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kielineenä | kielineinä |
| translatiivi | kielineeksi | kielineiksi |
| abessiivi | kielineettä | kielineittä |
| instruktiivi | – | kielinein |
| komitatiivi | – | kielineine |