kieliminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kieliminen (38)
- teonnimi verbistä kieliä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kieliminen | kielimiset |
| genetiivi | kielimisen | kielimisten kielimisien |
| partitiivi | kielimistä | kielimisiä |
| akkusatiivi | kieliminen; kielimisen |
kielimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kielimisessä | kielimisissä |
| elatiivi | kielimisestä | kielimisistä |
| illatiivi | kielimiseen | kielimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kielimisellä | kielimisillä |
| ablatiivi | kielimiseltä | kielimisiltä |
| allatiivi | kielimiselle | kielimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kielimisenä (kielimisnä) |
kielimisinä |
| translatiivi | kielimiseksi | kielimisiksi |
| abessiivi | kielimisettä | kielimisittä |
| instruktiivi | – | kielimisin |
| komitatiivi | – | kielimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kielimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kielimis- | |