kielijä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kielijä (12)
- henkilö, joka kielii
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkie̯lijæ/
- tavutus: kie‧li‧jä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kielijä | kielijät |
| genetiivi | kielijän | kielijöiden kielijöitten (kielijäin) |
| partitiivi | kielijää | kielijöitä |
| akkusatiivi | kielijä; kielijän |
kielijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kielijässä | kielijöissä |
| elatiivi | kielijästä | kielijöistä |
| illatiivi | kielijään | kielijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kielijällä | kielijöillä |
| ablatiivi | kielijältä | kielijöiltä |
| allatiivi | kielijälle | kielijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kielijänä | kielijöinä |
| translatiivi | kielijäksi | kielijöiksi |
| abessiivi | kielijättä | kielijöittä |
| instruktiivi | – | kielijöin |
| komitatiivi | – | kielijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kielijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka kielii
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kielijä Kielitoimiston sanakirjassa