kiehuva
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]kiehuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kiehua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiehuva | kiehuvat |
| genetiivi | kiehuvan | kiehuvien (kiehuvain) |
| partitiivi | kiehuvaa | kiehuvia |
| akkusatiivi | kiehuva; kiehuvan |
kiehuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiehuvassa | kiehuvissa |
| elatiivi | kiehuvasta | kiehuvista |
| illatiivi | kiehuvaan | kiehuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiehuvalla | kiehuvilla |
| ablatiivi | kiehuvalta | kiehuvilta |
| allatiivi | kiehuvalle | kiehuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiehuvana | kiehuvina |
| translatiivi | kiehuvaksi | kiehuviksi |
| abessiivi | kiehuvatta | kiehuvitta |
| instruktiivi | – | kiehuvin |
| komitatiivi | – | kiehuvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kiehuva- | |
| vahva vartalo | kiehuva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |