kiehtova
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]kiehtova
- puoleensavetävä, attrahoiva, mielen valtaava
- Seireenien laulu kiehtoi antiikin merenkävijöitä.
Verbi
[muokkaa]kiehtova
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kiehtoa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiehtova | kiehtovat |
| genetiivi | kiehtovan | kiehtovien (kiehtovain) |
| partitiivi | kiehtovaa | kiehtovia |
| akkusatiivi | kiehtova; kiehtovan |
kiehtovat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiehtovassa | kiehtovissa |
| elatiivi | kiehtovasta | kiehtovista |
| illatiivi | kiehtovaan | kiehtoviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiehtovalla | kiehtovilla |
| ablatiivi | kiehtovalta | kiehtovilta |
| allatiivi | kiehtovalle | kiehtoville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiehtovana | kiehtovina |
| translatiivi | kiehtovaksi | kiehtoviksi |
| abessiivi | kiehtovatta | kiehtovitta |
| instruktiivi | – | kiehtovin |
| komitatiivi | – | kiehtovine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kiehtova- | |
| vahva vartalo | kiehtova- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kiehtova Kielitoimiston sanakirjassa