kiehkura
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiehkura (12)
- jokin kierteinen asia
- hiuskiehkura
- savukiehkura
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkie̯hkurɑ/
- tavutus: kieh‧ku‧ra
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiehkura | kiehkurat |
| genetiivi | kiehkuran | kiehkuroiden kiehkuroitten (kiehkurain) |
| partitiivi | kiehkuraa | kiehkuroita |
| akkusatiivi | kiehkura; kiehkuran |
kiehkurat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiehkurassa | kiehkuroissa |
| elatiivi | kiehkurasta | kiehkuroista |
| illatiivi | kiehkuraan | kiehkuroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiehkuralla | kiehkuroilla |
| ablatiivi | kiehkuralta | kiehkuroilta |
| allatiivi | kiehkuralle | kiehkuroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiehkurana | kiehkuroina |
| translatiivi | kiehkuraksi | kiehkuroiksi |
| abessiivi | kiehkuratta | kiehkuroitta |
| instruktiivi | – | kiehkuroin |
| komitatiivi | – | kiehkuroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiehkura- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |