keuliminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]keuliminen (38)
- teonnimi verbistä keulia
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keuliminen | keulimiset |
| genetiivi | keulimisen | keulimisten keulimisien |
| partitiivi | keulimista | keulimisia |
| akkusatiivi | keuliminen; keulimisen |
keulimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keulimisessa | keulimisissa |
| elatiivi | keulimisesta | keulimisista |
| illatiivi | keulimiseen | keulimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keulimisella | keulimisilla |
| ablatiivi | keulimiselta | keulimisilta |
| allatiivi | keulimiselle | keulimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keulimisena (keulimisna) |
keulimisina |
| translatiivi | keulimiseksi | keulimisiksi |
| abessiivi | keulimisetta | keulimisitta |
| instruktiivi | – | keulimisin |
| komitatiivi | – | keulimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keulimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
keulimis- | |