kessutteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kessutteleminen (38)
- teonnimi verbistä kessutella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kessutteleminen | kessuttelemiset |
| genetiivi | kessuttelemisen | kessuttelemisten kessuttelemisien |
| partitiivi | kessuttelemista | kessuttelemisia |
| akkusatiivi | kessutteleminen; kessuttelemisen |
kessuttelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kessuttelemisessa | kessuttelemisissa |
| elatiivi | kessuttelemisesta | kessuttelemisista |
| illatiivi | kessuttelemiseen | kessuttelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kessuttelemisella | kessuttelemisilla |
| ablatiivi | kessuttelemiselta | kessuttelemisilta |
| allatiivi | kessuttelemiselle | kessuttelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kessuttelemisena (kessuttelemisna) |
kessuttelemisina |
| translatiivi | kessuttelemiseksi | kessuttelemisiksi |
| abessiivi | kessuttelemisetta | kessuttelemisitta |
| instruktiivi | – | kessuttelemisin |
| komitatiivi | – | kessuttelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kessuttelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kessuttelemis- | |