Siirry sisältöön

keskittämätön

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

keskittämätön (34-C) (komparatiivi keskittämättömämpi, superlatiivi keskittämättömin) (taivutus[luo])

  1. sellainen, joka ei keskitä
  2. sellainen, jota ei ole keskitetty tai keskitetä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkeskit̪ˌt̪æmæt̪øn/
  • tavutus: kes‧kit‧tä‧mä‧tön

Etymologia[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

keskittämätön

  1. (taivutusmuoto) kielteinen agenttipartisiippi verbistä keskittää

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keskittämätön keskittämättömät
genetiivi keskittämättömän keskittämättömien
(keskittämätönten)
partitiivi keskittämätöntä keskittämättömiä
akkusatiivi keskittämätön;
keskittämättömän
keskittämättömät
sisäpaikallissijat
inessiivi keskittämättömässä keskittämättömissä
elatiivi keskittämättömästä keskittämättömistä
illatiivi keskittämättömään keskittämättömiin
ulkopaikallissijat
adessiivi keskittämättömällä keskittämättömillä
ablatiivi keskittämättömältä keskittämättömiltä
allatiivi keskittämättömälle keskittämättömille
muut sijamuodot
essiivi keskittämättömänä
(keskittämätönnä)
keskittämättöminä
translatiivi keskittämättömäksi keskittämättömiksi
abessiivi keskittämättömättä keskittämättömittä
instruktiivi keskittämättömin
komitatiivi keskittämättömine
vartalot
vokaalivartalo {{{vart.vok}}}
heikko vartalo {{{vart.heik}}}
vahva vartalo {{{vart.vah}}}
konsonantti-
vartalo
{{{vart.kons}}}