kerjäävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kerjäävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kerjätä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kerjäävä | kerjäävät |
| genetiivi | kerjäävän | kerjäävien (kerjääväin) |
| partitiivi | kerjäävää | kerjääviä |
| akkusatiivi | kerjäävä; kerjäävän | kerjäävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kerjäävässä | kerjäävissä |
| elatiivi | kerjäävästä | kerjäävistä |
| illatiivi | kerjäävään | kerjääviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kerjäävällä | kerjäävillä |
| ablatiivi | kerjäävältä | kerjääviltä |
| allatiivi | kerjäävälle | kerjääville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kerjäävänä | kerjäävinä |
| translatiivi | kerjääväksi | kerjääviksi |
| abessiivi | kerjäävättä | kerjäävittä |
| instruktiivi | – | kerjäävin |
| komitatiivi | – | kerjäävine |