kerivä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kerivä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä keriä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kerivä | kerivät |
| genetiivi | kerivän | kerivien (keriväin) |
| partitiivi | kerivää | keriviä |
| akkusatiivi | kerivä; kerivän | kerivät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kerivässä | kerivissä |
| elatiivi | kerivästä | kerivistä |
| illatiivi | kerivään | keriviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kerivällä | kerivillä |
| ablatiivi | kerivältä | keriviltä |
| allatiivi | kerivälle | keriville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kerivänä | kerivinä |
| translatiivi | keriväksi | keriviksi |
| abessiivi | kerivättä | kerivittä |
| instruktiivi | – | kerivin |
| komitatiivi | – | kerivine |