keritsimet
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]keritsimet (33) (monikollinen)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkerit̪ˌsimet̪/
- tavutus: ke‧rit‧si‧met
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | – | keritsimet |
| genetiivi | – | keritsimien keritsinten |
| partitiivi | – | keritsimiä |
| akkusatiivi | –; – |
keritsimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | – | keritsimissä |
| elatiivi | – | keritsimistä |
| illatiivi | – | keritsimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | – | keritsimillä |
| ablatiivi | – | keritsimiltä |
| allatiivi | – | keritsimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | – | keritsiminä |
| translatiivi | – | keritsimiksi |
| abessiivi | – | keritsimittä |
| instruktiivi | – | keritsimin |
| komitatiivi | – | keritsimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keritsime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
keritsin- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- keritsimet Kielitoimiston sanakirjassa