kenno

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

mehiläisten kennoja

Substantiivi[muokkaa]

kenno (1)

  1. mehiläisten vahasta rakentama toukkien kasvatukseen tai ravinnon varastoitiin tarkoitettu kuusikulmainen lokero, näiden lokeroiden muodostama yhtenäinen kokonaisuus tai näistä lokeroista koostuva levy, joka on ihmisen rakentamassa mehiläispesässä
    Mehiläiset täyttävät kennojaan.
    Sijoittelun kannalta ihanteellisen kennon poikkileikkaus on säännöllinen kuusikulmio.
  2. päältä tai edestä avoin tai avattava lokero tai säiliö
  3. sähköpari
  4. valoa havaitseva tai sitä sähköksi muuttava sensori

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

akkukenno, aurinkokenno, emokenno, hunajakenno, kennojäähdytin, kennokakku, kennokehys, kennokonna, kennokytkin, kennopohja, kennorakenne, koiraskenno, mehiläiskenno, mesikenno, munakenno, pakkauskenno, polttokenno, siitepölykenno, työläiskenno, valokenno

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kenno Kielitoimiston sanakirjassa
  • kenno Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.